Muistoja » Kuoromatka Mallorcalle 29.8. – 6.9.2016

Tiistaina 30.8. aamuyöllä klo 3.30 lähdimme tuttuun tapaan Tuomiokirkolta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Mukana matkassa olivat 25 poikaa, matkanjohtaja Eeva Siltala, Heidi Kurki, Hanna Moilanen, lääkäri Jarkko Koskinen, Miika Hartikainen ja sopraanosolisti Kaisa Takkula. Kentälle saapuivat myös taiteellinen johtaja Heikki Rainio ja Urkujen titaani, Urkujen velho, Improvisaation mestari ja ritari Kalevi Kiviniemi. Kun liput oli tulostettu, CCI-tarrat leimattu laukkuihin ja turvatarkastus läpäisty, otti Norwegianin Boeing 737 suunnan kohti Palma De Mallorcaa. Lento kulki harvinaisen kuoppaista tietä, ja kolisevan laskeutumisen jälkeen matkustamossa taputettiin tuttuun suomalaiseen tapaan. Terminaalista poistuessamme Mallorcan kuuma ilma yllätti meidät farkuissa ja takeissamme. Matkustimme bussilla tulevien päivien majapaikkaan, Hotel Horizonteen, jossa loppupäivä kului lounastaessa ja altaalla makoillessa.

Keskiviikkona ohjelmassa oli Freddy Toursin kiertoajelulla Drachin tippukiviluolille ja Cala Major beachille. Saimme matkan aikana kuulla matkaopas Freddyltä niin elämänohjeita, kuin mielenkiintoisia katsauksia Mallorcan historiaan ja saaren asukkaiden elämään. Iltapäivän ohjelmana oli ruokailu läheisessä ostoskeskuksessa. Matkalaiset jakautuivat ryhmiin Pizza Hut ja McDonalds. Ryhmä Pizza Hut tilasi vahingossa pojille 4 hengen large-pizzoja, mutta ainakaan kenellekään ei jäänyt nälkä.

Lähdimme torstaiaamuna kohti Llucin luostaria. Matka kesti vähän yli tunnin ja vuoriston serpentiiniteillä heikoimpia hirvitti. Majatalon parkkipaikalta saimme raahata laukkumme ylös majataloon vaikeakulkuista reittiä pitkin. Perillä olimme kahta matkalaukun rengasta köyhempiä. Heti luostarin pihaan saavuttuamme meidät ohjattiin sisälle kirkkoon, jossa isäntäkuoromme esiintyi päivän rukoushetkessä. Sen jälkeen pääsimme ihailemaan maisemia heidän opastaminaan. Loppupäivän tutustuimme luostariin ja kuorolaisiin, sekä vietimme aikaa jalkapallokentällä ja uima-altaalla.

Perjantai alkoi harjoituksilla kirkossa. Hiottuamme ohjelmiston esityskuntoon palasimme majatalolle. Neljän aikoihin istuimme bussiin, jonka määränpää oli vielä siinä vaiheessa epäselvä. Alle tunnin vuoristoajelun ja yhden läheltä piti-nokkakolarin jälkeen saavuimme näköalapaikalle, josta aukesivat luultavasti saaren huikeimmat maisemat. Jatkoimme matkaa läheiselle Pollençan niemen hiekkarannalle, jossa vesi oli kirkasta ja hiekka pehmeää. Uiskentelun jälkeen nautimme illallista isäntäkuorolaisten kanssa.

Lauantaina lähdimme heti aamusta luostarille. Ohjelmassa oli retki näköalareitille, joka kuitenkin oli auki vain sunnuntaisin. Jouduimme vaihtamaan kivisempään polkuun. Osa porukasta jätti leikin kesken, ja suuntasi uima-altaalle. Me hurjimmat jatkoimme loppuun asti, löytäen vuorenrinteeltä syvän luolan. Oppaana toiminut opettaja kertoi, että luolaa oli aikanaan käytetty hautapaikkana. Iltapäivällä harjoittelimme vielä illan konsertin ohjelmistoa. Jo hyvissä ajoin ennen konserttia vetäydyimme rauhoittumaan, syömään välipalaa ja pukemaan kaapuja. Konsertti alkoi klo 20. Saamamme tiedon mukaan tilaisuuden alussa piti olla 20 minuutin puhe ja Els Blauets-kuoron piti laulaa 10 minuuttia. Kello oli kuitenkin jo varttia yli yhdeksän, kun Kalevi pääsi aloittamaan luostarikirkon pienten urkujen kanssa. Kaapujen alla sietämättömäksi käyvästä kuumuudesta huolimatta konsertti sujui hyvin. Yleisöä oli paikalle kerääntynyt hurjimman arvion mukaan noin 100 ihmistä.

Sunnuntai oli kahden messun päivä. Lauloimme ensin luostarin kirkossa Soi kunniaksi luojan ja Ave verum corpus.

Maanantaina suuntasimme taas kohti Palmaa. Suurin osa porukasta meni läheiseen vesipuistoon, mutta meillä vanhemmilla miesäänillä ohjelmassa oli kierros Palman keskustassa.

Tiistaina 6.9. olikin kotiinlähdön aika. Matka oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Pojat viihtyivät Espanjan auringossa mainiosti. Mielestämme matkat ovat yksi poikakuorotoiminnan tärkeimpiä elementtejä. Ne hitsaavat porukkaa yhteen ja antavat motivaatiota mukana pysymiseen.

Juho Pöllänen ja Patrik Tarvonen