Kaukametsäsali 4.12.2005
Marc-Antoine Charpentier:
Messe de minuit H.9
Arcangelo Corelli:
Concertto grosso op.6 nr. 8
Camille Saint-Saëns:
Oratorio de Noël
Artikkeli Kainuun Sanomissa 3.12.2005
MATKAKERTOMUS: KAJAANI 2.12.-5.12.
Perjantaina 2. joulukuuta alkoi matkamme kohti Kainuun sydäntä, Kajaania. Kuten aina ennenkin, pojat saapuivat paikalle täsmällisesti, tällä kertaa klo 12, ja matka oli valmis alkamaan. Iloksemme huomasimme astuessamme bussiin, että kuskiksi oli lähdössä luottokuljettajamme vuosien takaa: Jorma! Ja tuo ilon tunne oli varmasti molemminpuolinen. Myös bussin takaosan matkustustilat olivat luvattua mukavammat, kun sinne sijoitettavaksi suunniteltu harppu olikin sijoitettu tavaratilaan. Matka oli siis valmis alkamaan.
Alkumatka sujui mukavasti videoita katsellen ja päivän kuulumisia vaihdellen, olihan edellisestä esiintymisestäkin vierähtänyt melkein kokonainen päivä. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Jyväskylän kohdalla, jossa kävimme syömässä Hesburgerissa. Matka jatkui taas ja muutaman tunnin päästä oli uuden pysähdyksen aika, tällä kertaa Lapinlahdella. Pysähdys sujui loistavasti, kunnes oli taas aika käynnistää auto ja lähteä ajamaan kohti Kajaania. Bussi lähti hitaasti liikkeelle ja aina kun kuljettaja yritti vaihtaa vaihdetta suuremmalle, bussi kieltäytyi kohteliaasti ja sammui. Onneksi pääsimme sentään pois risteyksestä.
Jäimme siis onnettomina tien reunassa kyhjöttävään linja-autoon odottamaan ihmettä. Kajaaniin oli vielä matkaa lähes 100 kilometriä. Epätoivoisimmat alkoivat jo kaivaa vaelluskenkiä repuistaan. Pystyimme vain arvailemaan mitä kuskin päässä liikkui tällaisella hetkellä. Jollain käsittämättömällä tavalla hän kuitenkin sai bussin taas toimimaan ja etenimme jälleen kohti Kajaania. Mutta vain vähän aikaa. Kajaanin keskustaa lähestyttäessä bussiin iski taas sama ongelma. Pystyimme kuitenkin hitaasti rullaamaan tallille, jossa uusi bussi jo odotti meitä. Sillä kuljimme loppumatkan Sotkamoon, jonka leirikeskukseen majoittuisimme kolmeksi yöksi. Iltapalan jälkeen menimme lähes heti nukkumaan matkan rasituksista väsyneinä.
Lauantaiaamu valkeni Sotkamossa talvisena. Syötyämme aamiaisen olikin jo aika lähteä harjoituksiin Kajaaniin. Matkan taitoimme tällä kertaa parhaat päivänsä jo nähneellä Expressbussilla, jonka takapenkillä oli selvästi pidetty kovia juhlia. Sotkamon ja Kajaanin välissä ollut 40 kilometriä tuntui lastenleikiltä edellisen päivän kokemuksiin verrattuna, ja olimmekin perillä Kaukametsä-salilla hetkessä. Sinne saavuttuamme aloimmekin samantien harjoitella orkesterin kanssa sunnuntaina esitettäviä teoksia. Hämmästelimme soittajien nuorta ikää, mutta saimme hetkessä huomata, että he soittivat kuin vanhat tekijät. Päivän kahden harjoitussession välissä saimme pari tuntia aikaa pistäytyä Kajaanin keskustassa, joka ei kuitenkaan osoittautunut kovin mielenkiintoiseksi paikaksi. Iltaharjoituksen jälkeen palasimme taas majapaikkaamme Sotkamoon, ja meille annettiin mahdollisuus käydä saunassa tai muuten viettää aikaa yhdessä. Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan ja seuraavan päivän aikaisen herätyksen vuoksi oli tärkeä mennä ajoissa nukkumaan. Ja huoltajat kyllä pitivät huolta, että näin todella tapahtuu.
Sunnuntaiaamuna oli vuorossa jumalanpalvelus Sotkamon kirkossa. Se hoitui rutiinilla ja matka jatkui kohti Kajaania. Vuorossa oli viimeiset harjoitukset ennen illan konserttia. Harjoitusten jälkeen lähdimme takaisin leirikeskukseen syömään ja vaihtamaan vaatteita esiintymistä varten. Sen jälkeen oli edessä konsertti Kajaanin modernissa Kaukametsä-salissa, joka oli lähes loppuunmyyty. Konsertin alussa lauloimme Marc-Antoine Charpentierin Messe de Minuitin ja vielä ennen väliaikaa orkesteri soitti Arcangelo Corellin Concerto Grosson, jonka ajaksi siirryimme virvoittelemaan takahuoneeseen, jossa riittikin tekemistä koko päivän edestä. Väliajan jälkeen lauloimme vielä Camille Saint-Saënsin Jouluoratorion, ja yleisö oli selvästikin tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa.
Konsertin jälkeen pääsimme orkesterin tukiyhdistyksen kustannuksella ravintolaan illastamaan. Huhupuheiden mukaan kyseessä oli yksi Kajaanin parhaista ravintoloista. Kuorolaiset olivat kuitenkin iltapäivällä ahtaneet mahansa täyteen leirikeskuksessa tarjolla olleita lämpimiä voileipiä, eikä nälkä ollut aivan suurin mahdollinen. Siitä huolimatta mielenkiintoinen lihapata maistui. Illallisen jälkeen lähdimme taas ajamaan jo ties kuinka monetta kertaa kohti Sotkamoa, ja saavuimme sinne myöhään illalla. Iltapalaa ei selvästikään enää tarvittu vaan kaikki painuivat omiin huoneisiinsa, mitä nyt jotkut rohkeat uskalsivat vielä hetkeksi mennä saunomaan.
Maanantain paluumatka sujui leppoisissa merkeissä muun muassa katsellessa mitä merkillisimpiä elokuvia. Ruokatauon vietimme jo tulomatkalla tutuksi tulleessa Hesburgerissa. Lopulta olimme perillä tutussa paikassa Tuomiokirkon edessä. Seuraava päivä sattuikin olemaan itsenäisyyspäivä ja se tuli varmasti jokaiselle kuorolaiselle tarpeeseen hyvin ansaittuna vapaapäivänä.
Arttu Kuukasjärvi
