Matka Hetan musiikkipäiville

Matkakertomus

Lähdimme pitkälle matkalle kohti Enontekiön Hettaa pitkäperjantaina 14.4.2006. Ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus ehtiä Piippolaan, jossa esiintyminen oli ohjelmassa klo 19. Viime vierailusta Piippolaan olimme viisastuneet sen verran, että lähdimme nyt Turusta jo klo 9, koska halusimme tällä kertaa olla myöhästymättä esiintymisestä. Matkalle lähdettäessä pientä huolta aiheutti pitkäaikaisen luottotenorin Juhana Kraemerin poissaolo. Juhana ei muiden kiireiden vuoksi ehtinyt matkalle mukaan, mutta saimme onneksemme huomata, että kuoromme sisällä jo lähes legendaariseksi muodostunut sanonta ”laatu korvaa määrän” osoitti jälleen paikkansapitävyytensä.
Tällä matkalla ensimmäistä lämmintä ateriaa ei tarvinnut odottaa kahta päivää – sen söimme jo kahden tunnin matkanteon jälkeen Tampereen Hesburgerissa odotellessamme Tampereen rautatieasemalta tulleita lisämatkustajia. Tampereella iloiseen seurueeseemme nimittäin liittyivät kuoronjohtaja Heikki Rainio, urkurisuuruus Kalevi Kiviniemi sekä uusi tuttavuus ”huilistileidi” Pinja Järvinen. Pinjan mukaantulo tuli kuorolaisille täytenä yllätyksenä mutta varmasti hyvin mukavana sellaisena.
Matka jatkui Tampereelta leppoisasti kohta Piippolaa ja perille päästyämme pääsimmekin samantien laulamaan. Harjoittelimme hieman ennen esiintymistämme pitkäperjantain kärsimysvirsien illassa. Esiintyminen olisi voinut sujua hieman paremminkin, mutta minkäs teet jos urkurilta puuttuu nuoteista kokonaan yksi sivu ja se huomataan vasta esiintymisessä.
Esiintymisen jälkeen söimme vielä iltapalan ja sen jälkeen lähdimme majapaikkaamme, joka oli jo tuttu edelliseltä vierailultamme. Paikka vaikutti kuitenkin kutistuneen viime kerrasta, sillä sopivan nukkumapaikan löytäminen jokaiselle tuotti pientä haastetta. Pienillä erikoisjärjestelyillä tilanteesta selvittiin kuitenkin hyvin.
Lauantaiaamuna oli maittavan aamiaisen jälkeen aika lähteä kohti Kolaria. Matkaa tuolle välille tuli reilu 400 km. Kemissä meille tarjoutui mahdollisuus täydentää eväsvarastojamme noin puoli tuntia kestäneen pysähdyksen aikana.
Saavuttuamme perille Sieppijärven kirkolle oli edessä ruokailu ja se ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. Illan konsertin markkinointi oli ilmeisesti jätetty Kolarin päässä hieman puolitiehen, koska kirkko ei täyttynyt kokonaan, vaikka se ei järin iso ollutkaan. Esiintyminen sujui jo edellistä paremmin, mutta viimeistä latinkia selvästikin säästeltiin vielä seuraavan päivän pääkonserttiin Hetan musiikkijuhlilla. Yösijan saimme Kolarin pappilasta, jonka mukavuustaso ei ollut päätähuimaava. Sängyt ja kattolamput puuttuivat kokonaan, patjat sentään odottivat valmiina lattioilla. Illan pimentyessä joku kuitenkin oli onnistunut saamaan jostain melko pienikokoisen pöytälampun, joka sitten valaisi huonettamme loppuillan. Myös muissa huoneissa oli löydetty vastaava ratkaisu ongelmaan.
Sunnuntaiaamuna kuorolaisten patjojen vieressä odotti iloinen yllätys: Pääsiäispupu oli käynyt vierailulla tuomassa oman pääsiäistervehdyksensä pääsiäismunan muodossa. Edellisinä päivinä olikin ollut havaittavissa pientä huolta jokavuotisen pääsiäistradition katkeamisesta, mutta onneksi pääsiäispupu muistaa myös niitä, jotka viettävät pääsiäistä poissa kotoa.
Mutta pian oli taas aika astua bussiin ja jatkaa matkaa. Illalla oli edessä matkan tärkein konsertti. Keskittyminen oli aloitettava heti aamusta joten alkumatkasta ahkerasti käytössä ollut DVD-soitinkin pysyi tällä kertaa ihan hiljaa. No, kyllähän niitten takapenkkiläisten jotain meteliä bussiin piti saada – tällä kertaa kaiuttimista kuuluneen musiikin muodossa. Pitkien neuvottelujen jälkeen matkanjohtaja Meriläinen sai kuin saikin kaiuttimien äänenvoimakkuutta hieman alhaisemmalle ja kaikki olivat jälleen tyytyväisiä. Ainakin melkein kaikki.
Enontekiölle saavuttuamme jätimme suurimmat taiteilijat majoittumaan keskustan hotelliin. Itse jatkoimme matkaa vielä pari kilometriä eteenpäin, majapaikkaamme jonka nimi oli ilmeisesti Paavon talo. Siellä söimme myös päivän lämpimän aterian, jota edelsi asiaankuuluva ruokavirsi – kuoronjohtajan puuttuessa allekirjoittaneen johtamana. Ruokailun jälkeen meillä oli hetki aikaa levätä mukavissa neljän hengen mökeissä ennen kuin lähdimme viimeiseen harjoitukseen ennen konserttia. Harjoitusten jälkeen kävimme vielä majapaikassamme vaihtamassa kaapuasun päälle ja palasimme kirkolle. Kauan odotettu hetki oli nyt käsillä: Hetan musiikkijuhlien päätöskonsertti Enontekiön kirkossa.
Kalevi Kiviniemen aloittaessa 13 minuutin urkusoolonsa konsertin alkuun oli kirkon sakastissa ehkä jopa hieman vaikea hengittää, sen verran sakeana jännitys leijaili 28 kuoropojan ja yhden kuoronjohtajan täyttämässä huoneessa. Lopulta pääsimme laulamaan ja se sujuikin niin hyvin, että konsertin loputtua yleisö päätti osoittaa suosiotaan aplodien lisäksi nousemalla seisomaan. Sitä ei olekaan tapahtunut tämän kuoron historiassa miesmuistiin(vaikka varmasti usein olisimmekin sen ansainneet). Oma osansa konsertissa oli tietenkin myös Kalevilla ja Pinjalla, jotka myös hoitivat hommansa ammattilaisen varmuudella.
Konsertin jälkeen bussissa oli mahtava tunnelma, ja vielä mahtavammaksi se muuttui, kun Pinja päätti tulla jakamaan päivän toiset pääsiäismunat. Näin myös ne, jotka eivät aamulla onnistuneet saamaan Kinder-yllätyksenä sellaista jännää jalkapalloukkelia, saivat toisen mahdollisuuden siihen.
Syödessämme iltapalaa Paavon talossa saimme kuulla, että paikalla oli myös eräs vanha turkulainen musiikkivaikuttaja, joka oli ollut jollain tavalla vaikuttamassa kuoromme syntyyn. Hän ei kuitenkaan ollut syystä tai toisesta päässyt kuuntelemaan konserttiamme kirkkoon, joten päätimme laulaa hänelle ohjelmistoomme kuuluvan mieskuoroversion Ahti Sonnisen Iltavirrestä. Kyseinen kappale oli jo illan konsertissa onnistunut herkistämään yleisön encore-numerona. Myös tämä vanha herrasmies näytti nauttivan laulustamme täysin siemauksin.
Maanantaiaamu valkeni jälleen ajallaan ja oli aika lähteä takaisin kohti etelää. Maanantain välietappina oli Pudasjärvi. Matka sujui rattoisasti katsoessamme jälleen jotain elokuvaa Kalevin loputtomasta DVD-varastosta. Söimme hieman ennen Rovaniemeä ja ruokana oli perunamuusia ja poronkäristystä, jo ties kuinka monetta kertaa tämän matkan aikana. Rovaniemellä matkasta jäivät pois Kalevi ja Pinja, jotka aloittivat samana iltana pitkän konserttikiertueen Pohjois-Suomessa baritoni Jukka Pietilän kanssa. Varsinkin Pinja näytti odottavan innolla kiertuetta.
Meidän matkamme jatkui siis vielä Pudasjärvelle, jossa edessä oli kiertueemme viimeinen konsertti. Säestäjämme ei tällä kertaa ollut aivan Kalevi Kiviniemen tasoinen, mutta kyllä hänkin osuutensa kohtuullisesti hoiti. Muuten konsertti sujui hyvin ja se oli sopiva päätös hienosti menneelle kiertueelle. Yövyimme Pudasjärvellä Hilturannan pappilassa, joka oli sekin tuttu paikka jo vuosien takaa.
Tiistaina oli vuorossa enää pitkä matka Pudasjärveltä Turkuun. Varsinkin alkumatkasta bussissa oli melko unelias tunnelma, koska nukkuminen oli edellisenä yönä ainakin tietyissä piireissä nähty vähemmän tärkeänä asiana. Ja bussissahan oli aikaa nukkua. Lopulta olimme illan tullen perillä Tuomiokirkolla ja matka oli ohi. Seuraavana päivänä oli taas aika palata arkisen aherruksen pariin.
Kaikkien kuorolaisten puolesta haluan kiittää matkalla mukana olleita huoltajia, eli matkanjohtaja Kyösti Meriläistä, Raimo Pärssistä, Kaarina Åkermania, Leena Honkasaloa ja Elsa Tarvosta. Heidän ansiostaan matka oli onnistunut ja se sujui ongelmitta.
Arttu Kuukasjärvi