Talvileiri Ranualla 17.-23.2.2007

Lauantaiaamuna puoli kahdeksalta kokoonnuimme kaikki (kymmentä poikaa lukuun ottamatta) Tuomiokirkolle. Siellä odottikin jo Vesman bussi pakkausta vaille valmiina pitkään matkaan, jota se ei kyllä ihan täydellisesti tullut kestämään… Bussin täytyttyä meistä, laukuista ja lasketteluvälineistä matkamme kohti Ranuan kristillistä kansanopistoa via Kuopio pääsi alkamaan. Leirille lähdettiin harjoittelemaan J.S. Bachin mestarillista ja kolmetuntista Matteus-passiota, joten harjoiteltavaa kyllä riittäisi. Matka alkoi mukavasti elokuvaa katsellen, ja parin tunnin kuluttua oli jo aika pitää ensimmäinen tauko Lahdesjärven ABC:llä Tampereen liepeillä. Toisen tauon paikka oli jo edellisiltä kerroilta tutuksi tulleella Keljonkankaan huoltoasemalla Jyväskylässä. ABC sekin.
Kuopioon saavuimme muutaman tunnin etuajassa, joten ehdimme hoitaa majoittumispuuhat hyvin ennen ruokaa. Tällä kertaa yövyimme pienehkössä, keltaisessa leirikeskuksessa järven rannalla. Sopraanoille löytyi nukkumapaikat ulkorakennuksesta ja altot ja miesäänet nukkuivat isoissa huoneissa päärakennuksen yläkerrassa. Kun ruuat oli syöty, vaihdoimme esiintymisvaatteet päälle ja lähdimme kirkolle harjoittelemaan ja valmistautumaan illan konserttiin. Sisällä kirkossa odotti mieluisa yllätys: ystävämme ja luottourkurimme Matti Oikarinen odotti meitä iloisena siitä, että pääsee taas taiteilemaan kansamme. Ja mitäs muuta taiteiltavaa meillä olisi kuin Rheinbergerin Requiem. Moni saattoi odottaa täyteenammuttua kirkkoa ja raikuvia aplodeja, mutta toisin kävi. Kuulijoita oli hädin tuskin yhtä paljon kuin laulajia, mutta me tietysti lauloimme niin hyvin kuin vain pystyimme. Eli loistavasti.
Konsertin jälkeen leirikeskuksessa oli mahdollisuus mennä saunaan. Suihkuhuoneesta pääsi suoraan ulos ja kun huoltajiakaan ei pahemmin saunassa näkynyt, katsoivat pojat tilaisuutensa koittaneen ja ramppasivat saunan ja hangen väliä. Huutaminen kuului tietysti asiaan. Päivän päätteeksi katsottiin vielä telkkarista tullut James Bond ja Kultasormi, joka paikoin muistutti lähinnä komediaa.
Sunnuntaiaamuna meidän oli määrä laulaa perhejumalanpalveluksessa, joten jouduimme heräämään aikaisin, eikä aamupalallekaan ollut liiemmälti aikaa. Kuten nimestä saattoi/saattaa päätellä, tilaisuus ei kestänyt kuin reilut 40 minuuttia, joka osoittautui oikein sopivaksi ajaksi.
Seuraavat ohjelmanumerot olivat pakkaus, siivous ja lounas. Sitten matkamme jatkui kohti Ranuaa. Aamusta alkaen oli huoltajia pyydetty viemään meidät täyttämään eväsvarantojamme ja tuo toive toteutuikin jo 80 km jälkeen, kun pysähdyimme Iisalmen Marjahaka ABC:lle. Sieltä matka jatkui kohti Kajaanin ABC:tä, jolla pidettiin vähän pitempi tauko. Pitkä matka taittui leppoisasti maisemia ja elokuvia katsellen. Maisemille taisi kyllä jäädä vähemmän aikaa, koska levy vaihtui heti, kun edellinen oli saatu loppuun. Vielä ennen opistoa piti pitää pissatauko jollakin Nesteellä.
Päästyämme vihdoin ja viimein opistolle, meitä ei päästettykään sisään. Kaikki ovet olivat lukossa ja talo pimeänä. Kun ketään ei näkynyt, Heikki kaivoi puhelimensa, soitti ja selosti tilanteen ja suunnilleen kymmenen minuutin odottelun jälkeen 25 asteen pakkasessa punainen Polo kaarsi pihaan ja ovet saatiin auki. Jostain ilmestyi myös pari opistolaista, joiden toimesta iltapala oli nopeasti valmiina. Iltapalaa odotellessa osa pojista oli jo löytänyt liikuntasalin kätköistä sähly- ja korispalloja ja pelit olivat jo täydessä vauhdissa kutsun iltapalalle käydessä. Kun iltapala oli syöty, oli aika jakaa huoneet. Sitten haettiin lukuisat matkatavarat bussista ja lähdettiin etsimään omia soluja, jotka löytyivätkin aika helposti.
Maanantai alkoi rauhallisissa merkeissä aamiaisella ja aamuhartaudella. Vielä toistaiseksi me saimme olla ihan keskenämme, koska opistolaisten oli määrä tulla takaisin opinahjoonsa vasta tiistaiksi. Maanantain ohjelma koostui pitkälti ruokailuista ja harjoituksista, mutta väliin oli mahdutettu myös ulkoilua ym. vapaa-aikaa. Illalla oli vielä iltapalan lisäksi iltahartaus.
Tiistaiaamu valkeni kylmänä, kuten kaikki muutkin, mutta sinä aamuna kaikki odottivat Jaskan tapaamista kuin kuuta nousevaa. Lounaan jälkeen lähdettiin nääs Ranuan eläinpuistoon ja Fazerin tehtaanmyymälään. Lippukassalla kassatäti tiedusteli olimmeko mahdollisesti halukkaita näkemään jääkarhujen ruokintanäytöksen. Ja mehän olimme. Itse ainakin odotin isoja lihakimpaleita ja karhuille verisiä kuonoja, mutta lihat olivatkin omenan palasia. Pienoinen pettymys se ruokintanäytös, mutta hienoja elikoita kumminkin. Jaskan häkki oli matkalla karhujen aitaukselle ja siihenhän kaikkien oli pysähdyttävä. Kerrottakoon vielä niille, jotka eivät Jaskasta ole kuulleetkaan, että Jaska on Ranuan puhuva korppi. Susien, ilvesten, porojen ja kaiken maailman pikkunisäkkäiden jälkeen päästiin käsiksi karkkipusseihin ja muihin Fazerin nameihin. Myymälässä oli se paha puoli, ettei sieltä saanut juomia tai esim. pizzoja. Sieltä täytyi siis suunnata Hillamarkettiin, paikalliseen K-markettiin. Tiistai-iltaan mahtui vielä harjoittelua ja nyt jo takaisin tulleisiin opistolaisiin tutustumista.
Pienimuotoista kiistaa matkalla herätti kysymys siitä, pitäisikö suunniteltu laskettelupäivä viettää Rukalla vai Iso-syötteellä. Iso-syötteeseen päädyttiin ja erinäisillä tahoilla se aiheutti pientä närkästystä, mutta hauskaa heilläkin lopulta näytti olleen. Näin ollen keskiviikkoaamuna puettiin lämpimästi päälle ja puolenpäivän maissa hypättiin bussiin laskettelu-, hiihto- tai pulkkailuvälineet muassa. Ensin ajettiin Iso-syötteelle, jonne jäivät laskettelijat. Hiihtäjät ja pulkkailijat jatkoivat Syötekeskukseen. Lasketteluun oli varattu kolmentunninlipun verran aikaa, joka kului todella nopeasti. Suunnilleen puolessavälissä oli evästauko. Eväät oli jätetty bussiin, joten kuskimme Hanneksen piti ajaa bussi takaisin Iso-syötteelle, takaisin Syötekeskukseen hakemaan pulkkaihmiset ja vielä takaisin Iso-syötteelle noukkimaan laskettelijat kyytiin. Takaisin opistolle päästyämme syötiin, saunottiin ja vietettiin leppoista vapaailtaa.
Torstaina olimme luvanneet pitää konsertin ranualaisella ala-asteella jonkinlaisen kulttuuriviikon kunniaksi. Ja mikäs olisi sen hienompaa kuin saada kansallispyhäkön poikakuoro vierailulle. Oli sovittu, että konsertti alkaisi 12.15, ja että meidän pitäisi lähteä opistolta 11.45. Sattui kuitenkin niin, että bussista oli mennyt akku rikki, eikä se suostunut käynnistymään ollenkaan. Meidät oli siis vietävä koululle henkilöautoilla. Melkein kaikki kerkesimme ajoissa, mutta yhden solun asukit tulivat kymmenisen minuuttia myöhässä. Koska olimme aloittaneet mieskuoron lauluilla, he saivat laulaa kaikissa lauluissa, joissa heidän pitikin laulaa. Lopuksi lauloimme vielä muutaman koraalin ja loppukuoron Matteus-passiosta. Siinä koraalien välissä Heikki kertoi oppilaille vähän Bachista ja mikä passio on. Samalla tuli myös kerrattua vähän raamatun tapahtumia ja sitä, miten Jeesus kuoli. Kun Heikki tätä kysyi, oli tarjolla monenlaisia teorioita. Jonkun mielestä Jeesus kuoli kirveen iskusta, joku ehdotti nälkään kuolemista ja eräs ilmeisesti ykkösluokkalainen uskoi myyräkuumeen olleen syy kuolemaan. Heikki kuitenkin oikaisi asian ja esittely sai jatkua.
Koulusta pääsimme taas bussikyydillä opistolle seuraavaan esiintymiseen. Tällä kertaa Torstaikerholaisten Kalevala-juhlaan. Ennen meitä juhlassa laulettiin kaksi yhteislaulua ja esitettiin hauska Kalevala kuvaelma, runoja ja pari laulua, jotka opiston oma kuoro esitti. Laulettuamme riisuimme kaapumme ja menimme päiväkahville. Keskimmäinen pöytä suurine täytekakkuineen ja mehuineen oli varattu kokonaan meille. ”Noustaanpa kaikki ylös, paitsi Hannu jää istumaan”, Heikki komensi. Sitten noustiin laulamaan Heikin johdolla Paljon onnea vaan, jonka jälkeen Hannu sai aloittaa valtavan syntymäpäivä kakkunsa.
Parin tunnin paussin jälkeen lähdettiin Ranuan kirkkoon valmistautumaan illan kirkkokonserttia varten. Toisin kuin Kuopion konsertissa kirkko tuli niin täyteen, ettei kaikille tainnut edes riittää istumapaikkoja. Konsertti meni ihan hyvin aikaisempien esiintymisten ohjelmistoa (Aurinkomme ylös nousi, Niin kuin peura janoissaan, Sinä Herra, olet linnani, Hämärään peittyy vielä maa jne.) laulellen ja toivottavasti yleisökin tykkäsi. Konsertin päätyttyä saimme odottaa jonkin aikaa, koska paikalle saapuneet opistolaiset valtasivat bussin. Poiketen muista illoista sinä iltana ei ollut iltahartautta, mutta saimme tietää, että Jorma, vakkarikuskimme vuosilta ennen osa-aikaeläkettään, toisi meille uuden bussin Turusta tulomatkaa varten, koska Itävallassa, jonne ko. bussi olisi ollut lähdössä, ei saa ajaa niin pitkällä bussilla.
Perjantaina herätys oli jo 7.30. Ensimmäinen tehtävä oli pakata bussi, sitten siivottiin kämpät ja siivouksen jälkeen syötiin aamupalaa. Sitten vain bussiin ja menoksi.
Meillä on viime aikoina ollut todella huono tuuri bussien kanssa. Kajaaniin mentäessä hajosi vaihteisto, tällä reissulla ensimmäisestä bussista meni akku ja tässä autossa oli webasto rikki. Se suostui toimimaan vain silloin, kun moottori ei ollut käynnissä. Bussissa oli Ranualta Ouluun vain +7 astetta, vaikka pysähdyimmekin lämmittämään bussia samaiselle Nesteelle, jolla olimme pysähtyneet tulomatkallakin. Bussissa oli kohtuullisen rauhallista, koska Heikki oli kieltänyt elokuvien katselun Oulun asti, jonne saavuimmekin aika ripeästi. Ensimmäiseksi, kun olimme päästäneet kuskin korjaamaan luksusbussiamme, lähdimme kohti oululaista McDonald’sia. Matkanjohtajamme ja tukiyhdistyksen pj Kyösti oli luvannut meille syömingit Jyväskylän Raxissa ja hämmennystä herättikin senhetkinen sijaintimme. Huoltajakaartimme ei ilmeisesti ollut tietoinen Oulun Raxeista, mutta valaistuamme heitä hieman he lupasivat viedä meidät johonkin niistä. Me olimme jo kaikki istumassa McDonald’sin pöydissä ja vessojakin oli käytetty kun minä lähdin etsimään Raxia. Olin vakuutellut, että tiedän missä se on, mutta ihan vakuuttunut en ollutkaan. Aikaisemmilla Oulussa kiertely kerroilla olin sen jossain nähnyt, mutten enää muistanut tarkkaan. Kysyttyäni neuvoa kyseinen syöttölä löytyi helposti ja kolmellekymmenelle pojallekin oli onneksi tilaa. Lähdimme siis Mäkkäristä käytettyämme heidän vessojaan ja käännytettyämme muutaman tungosta välttelevän asiakkaan ovelta. Syötyämme, juotuamme ja riemuittuamme Raxissa oli meillä vielä vähän aikaa käydä eväsostoksilla ennen sovittua bussille saapumisaikaa. Jo ehkä vartin ajomatkan jälkeen pysähdyttiin Tupoksen ABC:lle noutamaan synttärilahjoja matkan toiselle synttärisankarille Eliakselle. Ja pissallakin sai käydä. Matkaa jatkettiin Autot-elokuvan merkeissä. Bussissa oli aika uninen tunnelma, varsinkin takaosassa. Edellisenä yönä kun oli taidettu tehdä jotain muuta kuin nukkua… Ennen kuin ehdittiin taas Jyväskylään Keljonkankaan ABC:n Hesburgeriin, pysähdyttiin Saarijärven ABC:llä. Ja vielä ennen Turkua pysähdyttiin menomatkalta tutulla Lahdesjärven ABC:llä.
Kun saavuimme Tuomiokirkolle, kello näytti suunnilleen yhtätoista ja matkan uuvuttamat taiteilijat ja varmasti vielä uupuneemmat huoltajat pääsivät painamaan päänsä omaan tyynyyn viikon tauon jälkeen. Näille uupuneille huoltajille Honkasalon Leenalle, Gustafssonin Railille, Hakalan Harrille, Meriläisen Kyöstille ja päätaiteilijalle Rainion Heikille kuuluu suurkiitos kaikkien poikien puolesta, koska ilman heidän huolenpitoaan ja taiteellista johtoa matkoja ei voitaisi järjestää lain. Kiitos myös tasaisesti ajaneelle ja ”kriisitilanteista” hyvin selvinneelle kuskille.
Oskari Kutvonen